Kevät on täällä!

Pitkästä aikaa taas blogin parissa. Huhtikuu on on jo melkein ohi ja aika tuntuu vain kiitävän eteenpäin. Mid-termitkin ovat vihdoin historiaa ja pahin koulustressi on ehtinyt helpottaa ainakin hetkeksi ennen finalseja. Mutta siihen on vielä onneksi yli kuukausi aikaa, joten turha murehtia, koska kevät on vihdoin saapunut. Tai no säätiedotus lupaili jo reilusti yli kahtakymmentä astetta tälle viikolle. Tässähän voisi pikemminkin alkaa puhua kesästä. Hyvät vappusäät ovat myös olleet Suomessa viimevuosina kortilla, mutta musta tuntuu että täällä saattaisi jopa onnistaa sen auringonpaisteen kanssa. Huhtikuu piti sisällään myös monta sadepäivää, joten aionkin nauttia auringosta täysillä! 

Korea on parhaimmillaan keväällä kun luonto puhkeaa kukkaan. Alkukuusta juhlittiin kirsikankukkia, joista meidän kampus on kuuluisa. Joka paikassa oli ihan älyttömän nättiä! 

Kampus kauneimmillaan.

Ilsan Lake Park ja lisää kirsikan kukkia. 

Elämä hymyilee muutenkin tällä hetkellä. Mid termien jälkeen, eli viime viikonloppuna, olimme "luokkaretkellä". Reissuun lähti vaihtareiden lisäksi korealaiset tuutorimme. Matka suuntautui rannikolle ja kesti kaksi päivää ja yhden yön. Parin päivän sisälle olikin mahdutettu ihan kiitettävästi aktiviteettia. Ensimmäisenä päivänä lähdimme matkaan kahdeksan maissa aamulla. Ensimmäinen kohde oman pienryhmämme kanssa oli salted seafood center, jossa pääsimme valmistamaan korealaista sushia, eli kimbabia, sekä pizzaa, käyttäen tietenkin suolattua kalaa. Seuraavaksi vuorossa oli zip-line. En ole mikään suuri korkeiden paikkojen ystävä, mutta tämä kokemus osoittautui ihan huippuhauskaksi! Viimeinen etappi oli Naksan Temple. Meren rannalla sijaitseva temppeli oli todella kaunis! Oli ihana nähdä meri pitkästä aikaa. Illalla saatiin nauttia buffetin antimista, hauskasta ohjelmasta ja eeppisistä hotellihuonejatkoista. Seuraava päivä starttasi taas (aivan liian) aikaisin, lähtö hotellilta oli kello 8:00 aamulla. Ottaen huomioon edellisen yön vähäiset unet olo ei ehkä ollut kaikkein fressein. Ensimmäinen etappi oli Seoraksan Mountain National Park. Harmiksemme kovan tuulen vuoksi emme voineet mennä ylös vuorelle cable carilla, eikä aika valitettavasti riittänyt huipulle patikoimiseen. Tämän jälkeen suuntasimme meren rannalle jossa rohkeimmat uskaltautuivat (kuulema) jääkylmään veteen kahlailemaan. Itse en ollut urhealla päällä ja tyydyin vain ihastelemaan merta. Seuraava ohjelmanumero sisälsi kaksi iki-ihanaa komponenttia: nytkyvä bussi ja liikenneruuhka. Viimeiset tunnit eivät ehkä olleet kaikkein virkistävin kokemus, mutta kaiken kaikkiaan koko reissu oli ihan huippuhauska! Oli myös kiva nähdä uusia kulmia Koreasta. Tähän asti oma elämänpiiri täällä on nimittäin rajoittunut lähinnä Seoul-Suwon akselille.

Naksan Temple. Ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista joissa olen Koreassa käynyt. 

Loppun vielä pieni hehkutus kesäsuunnitelmista. Lukukausi loppuu täällä kesäkuun lopuilla, mikä oli hieman hankala ajankohta kesätöiden kannalta. Työpaikkaa ei tällä kertaa kesäksi tullut, mutta ei se mitään, sillä nyt voin jäädä kesäksi matkustelemaan. Olin jokatapauksessa aikeissa jäädä Koreaan kesäksi mutta idea jonkinlaisesta Aasian kiertoreissusta kutkutteli myös mielessä. Niimpä eräänä päivänä Sofian kanssa skypetellessä heitin ilmoille ajatuksen että mitä jos tulisit tänne ja reissattais vähän yhdessä. Siitä se sitten lähti. Mietimme eri paikkoja ja päädyttimme sitten lopulta Sri Lankaan. Sofia lentää sinne suoraan Suomesta. Mulle tuli halvemmaksi ostaa pelkästään yhdensuuntaisia lentolippuja, joten päätin samalla katsastaa vähän muita Aasian maita. Aluksi lennän Bangkokiin jossa olen neljä päivää, jonka jälkeen lennän Sri Lankaan jossa reissataan yhdessä Sofian kanssa pikkasen päälle kuukausi. Voi olla että lähdetään myös Malediiveille käymään. Sri Lankasta lennän Kuala Lumpuriin, jossa olen muistaakseni neljä päivää. Sieltä sitten Koreaan takaisin. Koreassa viivyn pari päivää ennen Suomeen lentämistä. Näin ollen kotiudun Suomeen melkeinpä kaksi kuukautta myöhemmin kuin alunperin suunnittelin. Olen kyllä tosi innoissani koko reissusta. Ihan huikea mahdollisuus. Jännittää myös aikalailla, sillä en ole koskaan matkustanut yksin (lentämistä lukuunottamatta). Reissustahan siis tosiaan taittuu yksin nuo Bangkokin ja Kuala Lumpurin osuudet. 

Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin kyllä siltä että yksin matkustaminen on vaan lähinnä sitä mitä tarvitsen juuri nyt, ja etenkin kun lukukausi loppuu. Mulla on tosi kiva kämppis ja olen erittäin kiitollinen ja tyytyväinen siitä miten hyvin kaikki on sujunut. Monilla mun kavereilla on nimittäin ollut enemmän tai vähemmän ongelmia kämppistensä kanssa. Se, että ei ole omaa huonetta, eikä käytännössä mitään yksityisyyttä tai omaa tilaa, alkaa kuitenkin jossain vaiheessa käymään hermoille. Mun kämppis viettää todella paljon aikaa meidän huoneessa, mikä ei tietenkään sinänsä haittaa, koska itse en täällä ihan kauheasti ole, mutta välillä olisi kiva olla ihan vaikka hetki ihan yksin. Nyt kun se ei oikeastaan ole mahdollista sitä tietenkin kaipaa enemmän. Tiesin kyllä mitä odottaa ja oikestaan olen aika yllättynyt että huoneen jakaminen on alkanut vasta nyt ärsyttämään. Olin valmistautunut siihen että kestän ehkä viikon. Ärsytyksen taso ei myöskään ole niin kova kun luulin, eiköhän tässä loppulukukausikin mene ihan mukavasti, pientä ärsytystä lukuunottamatta. Ja täytyy nyt nauttia kaikista muista mukavuuksista täällä asuntolassa. Reissatessa ei ehkä voi odottaa ihan yhtä miellyttäviä majoitusolosuhteita. Tai ei ainakaan mun budjetilla, heh. Ja asuntola-asuminen on sinänsä kokemus jo itsessään. Lisäksi osaan ainakin arvostaa yksityisyyttä ja omaa huonetta Suomeen palattuani.