DMZ ja muuta jännää

Päivitänpäs ahkerasti blogia. No, nyt on ollut sen verran tapahtumarikas viikko että on pakko päivittää. Alkuviikosta hankittiin lentoliput Tokioon. Jes! En malta odottaa. Oon pitkään unelmoinu käyväni Tokiossa ja vihdoinkin pääsen näkemään sen itse. Ihan huippua! Liput oli myös tosi halvat, muistaakseni alle 200 euroa. Ei huono siis. Reissuun lähdetään kesäkuun alussa, eli vielä pitää hetki jos toinenkin odotella. 

Tokion reissun lisäksi toteutettiin tällä viikolla toinenkin masterplan, nimittäin vierailu Etelä- ja Pohjois Korean rajalle. Varattiin reissu lauantai aamuksi. Fiksuja kun ollaan niin päätettiin mennä Seouliin bilettämään ennen kierrosta. Suunnitelma toimi oikeastaan yllättävän hyvin. Aamuseitsemän pintaan meidät tultiin hakemaan kierokselle. Vietimme pari tuntia kierroksen ja klubituksen välissä aamupalaa mutustellen. Alun perin olisimme halunneet mennä Panmunjeomiin asti (ne siniset talot, sielä pääsee näkemään mm. pohjoiskorealaisia sotilaita ja ilmeisesti jopa astumaan P. Korean puolelle), mutta se reissu olisi vaatinut hieman enemmän suunnittelua, joten päätimme aloittaa pelkällä DMZ (Demilitarized Zone) kierroksella. Suunnitelmissa on kuitenkin vielä ehkä myös Panmunjeom. DMZ -kierrokseen kuului mm. vierailu tunneliin jonka pohjoiskorealaiset ovat rakentaneet tarkoituksenaan hyökätä etelään. Tunneleita on ilmeisesti 20, joista vain 4 on löydetty tähän mennessä. Hieman creepyä. Tunneliin pääsi itse kävelemään, mutta valokuvien ottaminen oli valitettavasti kielletty. Oma suosikkikohtani kierroksella oli näköalatasanne josta pääsi oikeasti katsomaan Pohjois-Koreaan. Paikalla olleilla kiikareilla näki todella hyvin. Näin propaganda villageen ja Kesongin kaupunkiin asti. Muuten aika tyhjältä näytti, niin kun kuvista huomaa. Ihan huikea mutta absurdi fiilis oikeasti nähdä Pohjois-Koreaan asti. 

Sielä se on. Pohjois-Korea. Kuvista ei valitettavasti näy esim. taloja, koska ilma oli hieman sumuinen. Ja kulmassa taas aina niin ihana varjo kännykän kuoresta. 

Ehottomasti käynnin arvoinen kohde. Oli erittäin mielenkiintoista. 

Pari klubikuvaa. Tykkäsin tästä klubista tosi paljon. En tiiä näkyykö kuvissa miten kova tungos klubeilla on. Välillä on oikeasti hankalaa päästä eteenpäin, tanssimisesta puhumattakaan. Ainut vaihtoehto on hyppiä massan mukana ylös ja alas. Hauskaa silti.

Minä ja Valerie aamuyöllä ennen kierroksen alkua. #filtteröinväsymyksenpois

Ja jes. Tätä hetkeä on odotettu. Vihdoinkin mun yliopistotakki saapui. Täällä jokaisella yliopistolla on oma takkinsa, ja yliopiston sisällä värit vaihtelee pääaineesta riippuen. Selässä lukee joko yliopiston nimi tai pääaine. Oman takkini selässä lukee Ajou Univ. International Student. Mutta nää on oikeastaan niinku haalarit. Paitsi että näitä käytetään muuallakin kun opiskelijabileissä. Näytän vähän Michelin-ukolta takki päälläni, mutta tykkään siitä tosi paljon! Plus että se on lämmin. Tosin nyt siitä ei enää ole ihan kauheasti iloa koska ilma on alkanut oikeasti lämmetä. No, aion käyttää takkia siitä huolimatta. Ja lämpötilat ovat iltaisin silti aika matalat, joten eiköhän tuokin käyttöön pääse. 

Long time no see!

Kuukausi ja vähän päälle Koreassa takana. Hetkonen, mitä? En voi käsittää että olen oikeasti ollut täällä jo kuukauden. Aika menee aivan liian nopeasti. Musta tuntuu että tykkään tästä vaan päivä päivältä enemmän. Tällä hetkellä kiroan vaan sitä miten en voi pidentää vaihtoani. Mutta kotiinpaluuta on turha murehtia nyt. Aion nauttia täysillä. Yksi juttu on kuitenkin varma. Tänne on päästävä uudelleen. Ja maailmalle ylipäätään. Ennen lähtöäni tunteeni vaihtelivat pelon, hypetyksen, järjettömän innon ja ennenaikaisen koti-ikävän välillä. Tällä hetkellä täällä olo tuntuu kaikkein luonnollisimmalta vaihtoehdolta. En voisi kuvitella olevani Suomessa tällä hetkellä. Tottakai pehettä ja ystäviä on ikävä. Koti-ikävää en ole kuitenkaan ainakaan vielä tuntenut yhtään. Tosin en kyllä tiedä että missä välissä tässä edes olisi ehtinyt ikävöidä, mutta eiköhän sekin sieltä jossain vaiheessa vielä tule kuitenkin. Ainakin jossakin muodossa. 

Viimeisten viikkojen aikana olen bilettänyt niin Seoulissa kun täällä Suwonissakin enemmän kun täällä kehtaan edes mainita. Mutta se kuuluu vaihtarielämään. Suomessa voi sitten nukkua.  Norebangissa (korealainen karaokehuone) on myös tullut käytyä aika usein. Se vaan on niin hauskaa! Tykkään rääkyä ääneni käheäksi. (Valitettavasti) opiskelua ei ole voinut täysin myöskään välttää. Korean kielikurssin myötä olen alkanut ymmärtää miksi ihmeessä korealaiset ovat niin huonoja englannissa vaikka aloittavat opiskelun todella nuorena. Jos opetustyyli on samanlainen en yhtään ihmettele. Kurssilla lähinnä toistetaan opettajan perässä. Onhan meillä toki kielioppia ja tehtäviä mutta niitä on vähän vaikea tehdä tai opetella kun opettaja ei tosiaan selitä oikeastaan mitään. Äärettömän turhauttavaa. Peukut pystyssä ja sormet ristissä että pääsen läpi! Muut kurssit joilla olen ovat kyllä kivoja ja mielenkiintoisia.

Lupailin kuvia kampukselta. Tässä niitä nyt olis! Kuvissa on vain pieni osa koko kampuksesta. Tää on oikeastaan aika iso. Ja jep, ihana ilma! Vihdoinkin vähän lämpöä!

Oikealla takana näkyvä korkea rakennus on International Dormitory, eli mun koti näiden neljän kuukauden ajan. 

Kampuksella oleva puisto. Täydellinen paikka nauttia kevätauringosta ja kahvista lounaan jälkeen. Lounaasta puheen ollen, tältä näyttää korealainen yliopistoruoka: 

Käytiin mun kämppiksen ja sen kaverin DaEunin kanssa Hwaseongin linnotuksella täällä Suwonissa. Nää taitaa olla melkeinpä ainoot julkaisukelposet kuvat kavereiden kanssa, heh. Kavereita siis löytyy, julkaisukelposta kuvamateriaalia ei niinkään. 

Tässä ehkä sopivan epätarkka kuva viime torstailta. 

Elämäni ensimmäinen futismatsi. Meidän yliopisto pelasi Kyunghee Unia vastaan. Söpöjä pelaajia, lämmin ilma ja hyvää seuraa. Ei huono. 

Gangnamiin bilettämään! Pakollinen selfie. 

Kevät tulee. Tykkään selvästi palella koska heti kun lämpöasteet kohoaa edes vähäsen on selvästi pakko alkaa vähentää vaatetta. (Mulla on ihonväriset sukkikset kyllä. En mä ihan hullu sentään ole.) 

Seuraavana päivänä immigrationissa ei ehkä ollut niin hauskaa. Kun olet tullut aamulla yhdeksän aikaan kotiin (koska olet nukahtanut bussiin ja ajanut päättärille asti ja seikkaillut sieltä sitten yliopistolle) hereillä pysyminen on pienoinen haaste. 

Todistusaineistoa siitä että olen onneksi urheillut myös biletyksen vastapainoksi. Suoraan kampukselta lähtee tosi hyvä lenkkipolku järvelle. Maisemat on kohdillaan ja jos tuntuu ettei meinaa jaksaa korealaisten vanhusten tsemppaukset auttaa. Joka kerta kun ollaan käyty juoksemassa joku toivottaa hyvää huomenta tai tsemppaa! 

Tulipas taas aikamoinen pläjäys. No sen siitä saa kun pitää päivittää parin viikon kuulumiset (ja niistäkin vain murto-osa) kerralla. 

Kampuksella!

Nyt olen ollut tasan viikon kampuksella. Tänään on oikeastaan eka päivä kun mulla on aikaa päivitellä blogia. Tekemistä on siis riittänyt. Luennot alkoivat tällä viikolla. Tuntuu oudolta opiskella taas pitkän tauon jälkeen. Tekee oikeastaan ihan hyvää. Opintojen alun ja kampukselle asettautumisen myötä alkaa tuntua oikeasti siltä että mä asun täällä, vaikka vain hetken, mutta silti. Enää ei olla pelkästään lomalla. Mulla ei onneksi oo kovin monta kurssia, neljä vaan. Panostin jopa tänään ostamalla oppikirjan yhdelle kurssille. Kurssit vaikuttavat aika työläiltä. Etenkin korealaisten professorien pitämät, joita mulla onkin tietenkin suurin osa. Toisaalta työmäärä tuntuu vastaavan Suomea, mutta läsnäolo on täällä kursseilla tosi iso juttu. Arvostelu on myös tiukka, ja arvosanasta lähtee heti pisteitä pois jos on poissa usein ilman esimerkiksi lääkärintodistusta. Jep, poissaolot täytyy selvittää lääkärintodistuksella. Meillä on opiskelijakortissa myös ns. "kellokortti" joka leimataan luokan ovella olevaan laitteeseen jolloin todistamme olevamme läsnä. Tässä ei tietenkään voi huijata sillä laite näpsäisee kuvan leimaajasta. Mua tämä ei kuitenkaan haittaa. On lähinnä mielenkiintoista nähdä miten asiat toimii niin eri lailla eri maissa. Jotain erilaistahan tänne tultiin kokemaan. 

Erilaisesta puheen ollen. Miehet ja naiset pidetään todella erillään täällä. Esimerkiksi asuntolassa miehet eivät missään tapauksella saa tulla naisten kerrokseen ja vice versa. Asuntolan säännöt ovat muutenkin jokseenkin tiukat, mutta meillä ei onneksi ole kotiintuloaikoja. Pyykkituvassa on myös eri koneet miehille ja naisille. Eilen huomasin myös että hisseihin oli ilmestynyt male only- ja female only- laput. Eli meillä on kolme hissiä, joista voin nyt käyttää vain yhtä, koska ilmeisesti naiset ja miehet eivät voi mitenkään käyttää samaa hissiä. Tääkin on musta vielä lähinnä mielenkiintoista. Erilaista Suomeen verrattuna, mutta mitä muutakaan sitä voi odottaa. Hyvä vaan joutua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Asuntola on muuten tosi kiva. Tämä on ihan uus, joten kaikki on siistiä ja hienoa. Eikä edes tunnu niin oudolta asua jonkun toisen kanssa samassa huoneessa. Mun kämppis on tosi kiva. Kommunikaatio on tosin välillä vähän hankalaa koska kämppis ei puhu ihan kauheesti englantia. No, mulla alkoi korean tunnit niin ehkä mä nyt pakon edessä saan treenattua omaakin kielitaitoa. Äsken se tuli kotiin ja kerto että se osti meille jätskiä! Awws söpöä. Mä tarjosin myös salmiakkia, mutta musta tuntuu että se oli lähinnä kauhunhetki mun kämppikselle. Reaktio oli kyllä aika näkemisen arvoinen. 

Ettei menis liian tekstipainotteiseksi niin tässä vähän kuvia mun huoneesta. Kuvissa näyttää ehkä vähän kämäseltä mutta tää on oikeesti tosi kiva ja tilava.

Näkymät mun ikkunasta. Asun kuudennessa kerroksessa. Pahottelut muuten joka kuvan nurkassa olevasta ihmevarjosta, tajusin että se taitaa tulla mun kännykän kuoresta.

Lisäilen kampuksesta kuvia myöhemmin, tää on tosi kiva. Nyt on ollut tosi kylmät ilmat ja oon vaan palellut mun kevätvaatteissa. Vietän ulkona mieluiten siis mahdollisimman vähän aikaa joten valokuvailut saa jäädä lämpimämmille keleille. 

Täällä on myös tosi kivoja ihmisiä! Viimeviikonloppuna korealaiset "tuutorit" järjestivät meille retken Seouliin. Oli tosi hauskaa vaikka olinkin järkyttävän väsynyt ja kylmissäni koko päivän. Muutenkin on ollut kyllä kiitettävä määrä aktiviteettia, sisältäen aika paljon baareissa pyörimistä. Kuulin kyllä Suomessa ollessani että vaihtarit bilettävät paljon. 100% totta, heh. Toisaalta täällä paikalliset juovat myös paljon. Välillä tuntuu että puhe siitä miten suomalaiset ovat kovia juomaan on ihan puppua. Korealaisiin verrattuna me ollaan ihan alottelijoita. Mutta nyt tiedoksi lähinnä äitille ja muille sukulaisille: älkää huoliko, kyllä mä täällä opiskelen myös, ja katson ettei elämä mene ihan ranttaliksi. Pidän hauskaa mutta fiksusti!