Long time no see!

Kuukausi ja vähän päälle Koreassa takana. Hetkonen, mitä? En voi käsittää että olen oikeasti ollut täällä jo kuukauden. Aika menee aivan liian nopeasti. Musta tuntuu että tykkään tästä vaan päivä päivältä enemmän. Tällä hetkellä kiroan vaan sitä miten en voi pidentää vaihtoani. Mutta kotiinpaluuta on turha murehtia nyt. Aion nauttia täysillä. Yksi juttu on kuitenkin varma. Tänne on päästävä uudelleen. Ja maailmalle ylipäätään. Ennen lähtöäni tunteeni vaihtelivat pelon, hypetyksen, järjettömän innon ja ennenaikaisen koti-ikävän välillä. Tällä hetkellä täällä olo tuntuu kaikkein luonnollisimmalta vaihtoehdolta. En voisi kuvitella olevani Suomessa tällä hetkellä. Tottakai pehettä ja ystäviä on ikävä. Koti-ikävää en ole kuitenkaan ainakaan vielä tuntenut yhtään. Tosin en kyllä tiedä että missä välissä tässä edes olisi ehtinyt ikävöidä, mutta eiköhän sekin sieltä jossain vaiheessa vielä tule kuitenkin. Ainakin jossakin muodossa. 

Viimeisten viikkojen aikana olen bilettänyt niin Seoulissa kun täällä Suwonissakin enemmän kun täällä kehtaan edes mainita. Mutta se kuuluu vaihtarielämään. Suomessa voi sitten nukkua.  Norebangissa (korealainen karaokehuone) on myös tullut käytyä aika usein. Se vaan on niin hauskaa! Tykkään rääkyä ääneni käheäksi. (Valitettavasti) opiskelua ei ole voinut täysin myöskään välttää. Korean kielikurssin myötä olen alkanut ymmärtää miksi ihmeessä korealaiset ovat niin huonoja englannissa vaikka aloittavat opiskelun todella nuorena. Jos opetustyyli on samanlainen en yhtään ihmettele. Kurssilla lähinnä toistetaan opettajan perässä. Onhan meillä toki kielioppia ja tehtäviä mutta niitä on vähän vaikea tehdä tai opetella kun opettaja ei tosiaan selitä oikeastaan mitään. Äärettömän turhauttavaa. Peukut pystyssä ja sormet ristissä että pääsen läpi! Muut kurssit joilla olen ovat kyllä kivoja ja mielenkiintoisia.

Lupailin kuvia kampukselta. Tässä niitä nyt olis! Kuvissa on vain pieni osa koko kampuksesta. Tää on oikeastaan aika iso. Ja jep, ihana ilma! Vihdoinkin vähän lämpöä!

Oikealla takana näkyvä korkea rakennus on International Dormitory, eli mun koti näiden neljän kuukauden ajan. 

Kampuksella oleva puisto. Täydellinen paikka nauttia kevätauringosta ja kahvista lounaan jälkeen. Lounaasta puheen ollen, tältä näyttää korealainen yliopistoruoka: 

Käytiin mun kämppiksen ja sen kaverin DaEunin kanssa Hwaseongin linnotuksella täällä Suwonissa. Nää taitaa olla melkeinpä ainoot julkaisukelposet kuvat kavereiden kanssa, heh. Kavereita siis löytyy, julkaisukelposta kuvamateriaalia ei niinkään. 

Tässä ehkä sopivan epätarkka kuva viime torstailta. 

Elämäni ensimmäinen futismatsi. Meidän yliopisto pelasi Kyunghee Unia vastaan. Söpöjä pelaajia, lämmin ilma ja hyvää seuraa. Ei huono. 

Gangnamiin bilettämään! Pakollinen selfie. 

Kevät tulee. Tykkään selvästi palella koska heti kun lämpöasteet kohoaa edes vähäsen on selvästi pakko alkaa vähentää vaatetta. (Mulla on ihonväriset sukkikset kyllä. En mä ihan hullu sentään ole.) 

Seuraavana päivänä immigrationissa ei ehkä ollut niin hauskaa. Kun olet tullut aamulla yhdeksän aikaan kotiin (koska olet nukahtanut bussiin ja ajanut päättärille asti ja seikkaillut sieltä sitten yliopistolle) hereillä pysyminen on pienoinen haaste. 

Todistusaineistoa siitä että olen onneksi urheillut myös biletyksen vastapainoksi. Suoraan kampukselta lähtee tosi hyvä lenkkipolku järvelle. Maisemat on kohdillaan ja jos tuntuu ettei meinaa jaksaa korealaisten vanhusten tsemppaukset auttaa. Joka kerta kun ollaan käyty juoksemassa joku toivottaa hyvää huomenta tai tsemppaa! 

Tulipas taas aikamoinen pläjäys. No sen siitä saa kun pitää päivittää parin viikon kuulumiset (ja niistäkin vain murto-osa) kerralla.